Mäkisen mummon prätsykät – mysteeri Metsäkylässä

perjantai 6. lokakuuta 2017


Ensimmäisen kerran sanaan prätsykkä törmäsin Metsäkylän Marttojen hallituksen kokouksessa (kyllä, olen siis myös Martta).

Näitä en silloin vielä päässyt maistamaan, mutta mielenkiintoni asiaan heräsi heti.
Koitin sinnikkäästi udella mitä nämä prätsykät nyt sitten oikein ovat, mistä ne on saaneet alkunsa ja miten niitä tehdään.

Sain vastaukseksi ympäripyöreitä kuvauksia, siitä miten prätsyköihin voi laittaa ihan mitä vaan ja mitä happamampaa niin sitä parempi.
Prätsykät on niin hauskoja kun välillä ne nousee suoraan ylöspäin ja välillä kellahtaa. Oi, ja prätsyköitä on tehty täällä aina!

-        -   Ok, vai niin.



Lisää Marttailua


Seuraavassa Marttojen kokouksessa oli sitten Kaija (Metsäkylän Marttojen puheenjohtaja) tehnyt kahvin kanssa tarjottavaksi näitä minulle täysin mysteerisiä prätsyköitä. 
Kerrottakoon taustatietona vielä, että en siis ole metsäkyläläisiä vaan tänne muutaman mutkan kautta päätynyt paljasjalkainen porilainen.

Jatkoin taas uteluani reseptistä. Mitä laitetaan ja kuinka paljon?
Vastaus oli taas lähes yhtä pyöreitä kuin viimeksi.
Tällä kertaa selvisi kuitenkin suurin piirtein ainesosat. Piimää, (voi laittaa myös hapanta kermaa) kananmunia, vehnäjauhoja, suolaa, soodaa ja sokeria.
Raaka-aineiden suhteet olivat taas kuitenkin tyyliin: Loraus piimää ja sopivasti jauhoja. Tosi paksu taikina. 3 kananmunaa laitoin!

-         -  Ok, vai niin.

Kaijan loraus on noin 6 dl


Jatkoin pontevasti mysteerin selvittelyä ja Kaija antoi käteeni vajaan piimäpurkin, jonka painosta päättelin taikinassa käytetyn lorauksen olleen noin 6 dl.

Jos tähän yhdistetään 3 kananmunaa ja sopivan tönkösti jauhoja niin ollaan jo melko pitkällä siitä huolimatta, että resepti tuntui vahvasti olevan vain metsäkyläläisten ranteessa.

Näillä tiedoilla kuitenkin pääsin siis jo aloittelemaan testaukset kokeilevassa keittiössäni.

Prätsyköiden historiaa


Kuten kirjoitettu reseptillinen perimätieto, niin myös prätsyköiden alkuperä tuntuu olevan täysi mysteeri.
Kätevä isäntä (alkuperäisasukas) tiesi kyllä prätsykät ja asiaa kyseltyäni tuli sama toteamus - niitä on täällä tehty aina.

Martat pohtivat, että Mäkisen mummo niitä teki aina. (Mäkisen mummo on siirtynyt ajasta iäisyyteen jo kauan sitten)

Kuitenkaan naapurikylässä Palojoella ei alkuperäisväestöllä ollut prätsyköistä mitään uutta tietoa. Itseasiassa siellä ei oltu koskaan moisista kuultukaan. 

Kätevän isännän isä (81 v.) yritti selvittää historiaa vielä vanhemmalta veljeltään (heillä prätsyköitä tehdään myös aina).  
Lopputulema kuitenkin oli taas, että mitään perimätietoa siitä, mistä resepti on saanut alkunsa ei ole.

Kuka prätsykkäreseptin on Metsäkylään tullessaan tuonut? Mistä se on lähtöisin ja kuinka vanha se todellisuudessa – oli edelleenkin täysi mysteeri.


Helppo ja nopea hätävara


Varmaa kuitenkin on, että prätsykät ovat olleet eräänlainen hätävara (näin Kätevän isännän isä asiaa muisteli)
Jos ovesta tuli yllätysvieraita ja talossa ei ollut pullaa niin paistettiin prätsyköitä, koska niihin tarveaineet kaapissa oli aina.

Metsäkyläläiset Prätsykät


Tarvitset:
  • 3 dl piimää ja/tai hapanta kermaa
  • 2 kanamunaa
  • 4 dl vehnäjauhoja. (gluteenitonta jauhoseosta 3 ½ - 4 ½ dl käyttämämistäsi jauhoista riippuen)
  • 3 rkl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl soodaa
  • (voita tai öljyä paistamiseen)

Tee näin:
Riko kananmunat piimän/happaman kerman joukkoon ja sekoita rakenne rikki.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää piimä/muna -seokseen.
Sekoita ainekset kevyesti tasaiseksi. Älä vatkaa, äläkä turvota taikinaa. (Taikinan pitää  ja kuuluu olla todella paksua)
Paista useampi prätsykkä kerralla paistinpannulla miedolla lämmöllä kannen alla (noin.3 rkl taikinaa per prätsykkä)
Käännä kun prätsykän pintaan tulee pieniä reikiä ja pohja on saanut kauniin ruskean värin. (noin 2-3 min per. puoli)
Ripottele valmiiden prätsyköiden päälle sokeria ja tarjoile hillon kera.

Vinkki: Prätsykät maistuvat aivan loistavilta myös suolaisten täytteiden kanssa blinimäisesti tarjoiltuna.
Jätä silloin reseptistä sokeri pois.

Hävikkiruokaa


Prätsykät ovat loistavaa hävikkiruokaa. Tähän voi todellakin upottaa jo vaikka päivämäärän ylittäneet kermat, maustamattomat jogurtit, kermaviilit, smetanat, ranskankermat yms. yms.

Ja vielä vähän reseptistä:
Kokeilin prätsykkätaikinaa pariin otteeseen ja olin lopputulokseen jo varsin tyytyväinen.
Kaija (varmasti ensimmäisenä metsäkyläläisenä) sitten loppuviimeksi mittasi suurin piirtein käyttämänsä ainekset ja lähetti reseptin minulle.

Huomasin arvioineeni jauhojen määrän vähemmäksi kuin alkuperäisväestön rannereseptissä oli.
Näin ollen kuvissa olevien prätsyköiden pitäisi olla vieläkin pulleampia. Pahoittelut.

Vaikka Michelin ravintolan tarjottavaksi


Kokeilin myös vähän prameampia prätsyköitä omenakompotin kanssa tarjoiltuna paistaen taikinan metallisissa pyöreissä muoteissa. 
Näin ainakin omaan silmään prätsyköistä tuli lahes ”Michelin tason” perinneruokaa pannacottamaisella näyttävyydellä.

Siitä vaan Arto Rastas ja Pekka Terävä kokeilemaan. Viedään Metsäkyläläinen pularuoka kaikkien kulinaristein tietoisuuteen.


Ps. Jos mummollasi/isomummollasi/isoisomummollasi/isoisoisomummollasi on vastaava resepti, niin kuulisin siitä mielelläni.

Tämän reseptin ja tarinan kaiken kansan tietoisuuteen kirjoittaminen sai minut jo tuntemaan itseni oman elämäni Arman Alizad’iksi. 
Kuinka loistavaa olisi olla suorastaan Sherlock Holmes.

Metsäkylän mysteeri ei ole vielä kokonaan ratkaistu. Lähden nyt kuitenkin katsomaan telkkarista sohvaperunoita.

Lupsakkaa perjantai-iltaa kaikille ja paistakaa prätsyköitä – heti vaikka aamulla.

//tiina


64 kommenttia

  1. Ihanat kuvat! Kaivoin heti ohjeen 'kakkaroihin', joita meillä on "aina" tehty. Tämä resepti on kulkeutunut isoäidiltäni äidilleni ja sitten minulle - ainekset kuten sinun reseptissäsi, mutta pienemmässä määrin... Vanha resepti on kahvikupillisilla mitattu.

    Nämä kakkarat ovat meillä jo seuraavankin sukupolven lemppareita ja jos heidän lapsensa eli pikkumiehet tulevat käymään, niin heillekin maistuu :D

    En tiedä miltä paikkakunnalta resepti on meille tarttunut, kun isovanhempani asuivat eri puolilla Suomea sotien aikana kunnes pysähtyivät Hyvinkää-Tuusula -akselille.... Tässähän ollaan Metsäkylän ja Palojoen kanssa lähekkäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Faceen on tullut vastauksia tötsyköistä, pannulaisista, käkäröistä ja vaikka mistä. Ei enää pysy perässä, mutta kaikkia yhdistävä tekiä on, että alkuperää ei tunneta :)

      Poista
  2. Hei! Mulla saman tapanen resepti ja ovat lettuleivoksia nimeltään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lettuleivoksia? Noniin. Tämän nyt jännäksi menee. onko alkuperästä mitään tietoa?? :)

      Poista
  3. Meillä niitä sanottiin mökkylöiksi ja kummitätini paistelee niitä useasti vieläkin:)

    VastaaPoista
  4. Venäjällä melkein sama resepti OLADJI:
    5dl piimää ja/tai hapanta kermaa
    1 kanamunaa
    2,5 dl vehnäjauhoja
    1,5 rkl sokeria
    1/3 tl suolaa
    0,5 tl soodaa
    (voita tai öljyä paistamiseen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on löysempi taikina samoista aineista. Voihan olla, että resepti on venäjän suunnalta esim evakkojen mukana tullut ja siitä muotoutunut paksummaksi versioksi.

      Poista
  5. Piimälättyjä meillä. Nam!

    VastaaPoista
  6. Mummu teki meille mähkiäisiä. Aikalailla sama ohje, mutta lisäksi vanilliinisokeria. Valurautapannulle kukkurallinen rkl. Kukaan ei tiedä, mistä ohje on tullut ja mikä oli alkuperäinen nimi. Mähkiäiseksi ne muuttui, koska setäni kiskoi niitä "kaksin käsin" eli mähki ��

    VastaaPoista
  7. Meillä puhutaan "äkäsistä"....
    Toimii edelleen hätävarana ellei ole mitään tarjottavaa... edelleen maistuu mahottoman hyvälle...

    VastaaPoista
  8. Teen tämmöisiä nimellä Joe's pancakes, Siskot kokkaa -blogista bongattuna. Sinne resepti tupsahti Vivi-Ann Sjöhreniltä. Miellän nämä amerikkalaistyylisiksi pannareiksi. http://siskotkokkaa.blogspot.fi/2010/11/joes-pancakes-eli-superhelppoja.html?m=1

    Heidi

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Ja meillä (mummo kotoisin Oulun seuduilta) nämä oli kaltiasia. Parasta lapsuuden herkkua. Syötiiin aina pikkuisen taikinaisiksi jätettyinä vaniljajäätelön kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaltiaisia? Onhan hauska nimi. Mistähän lie saanut alkunsa.

      Poista
    2. Kaltiainen esiintyy Raamatussa, jonka sanan professori Aapeli Saarisalo selostaa RAAMATUN SANAKIRJASSAAN kohdassa leipä.

      Poista
  11. Meidän mummo teki läikösiä, samoja aineita käytti, paksuja kohonneita piimälättysiä, nam. Asui Oulun seudulla mutta oli Karjalan evakko. Eli varmaan tuonut lapsuudenkodistaan Kirvusta reseptin tullessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läiköset on kyllä kanssa niin ihana nimi. Mistähän lie tullut. Tosiaan voisi olla muuallekin Suomeen tullut evakkojen matkassa.

      Poista
  12. Perinne resepteistä löytyy vaikka ihanuuksia! Tätä putää kyllä kokeilla. Hyvä idea tuo rengasmuotissa paistettu korkeampi versio. Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  13. Kiitos Tinsku hyvästä tarinasta ja reseptistä! Olen lähtöisin Kiuruvedeltä ja meidän äiti teki hätävarana pullan loputtua "paksuja lettuja". Että ne olivat hyviä mansikkahillon kanssa. Nam! Piimäpurkki ollut jo avaamattomana muutaman päivän jääkaapissa. Nytpä tiedän, mitä meillä syödään kohta sunnuntaiaamun herkkuna puuron jälkeen. Mukavaa syyspäivää sinulle!

    VastaaPoista
  14. Omnomnom sanon minä! Kummitätini asuu Palojoella ja on sieltä kotoisinkin joten täytyypä kysyä häneltä ovat nämä Metsäkylän herkut hänelle tuttuja.
    Ihanaa sunnuntaita Tinsku ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähelle ainakin liippaa maantieteellisesti vaikka eräät alkupeäisasukkaat eivät siellä olleet kuulleetkaan koskaan. Ehkäpä ei nimellä kutsuvat. <3

      Poista
  15. Kiitos reseptistå. Kokeilin kun kaapissa sattui olemaan sopivasti hapan kermapurkki. Minulla tuli mieleen että taikinaan voisi lorauttaa muutaman lusikallisen sitruuna tai lime mehua tuomaan pirtsakkuutta. Rakenne muistutti hiukan kakkuapohjaa. Söimme "pärtsykät" mustikkahillon, jäätelön ja kermavaahdon kanssa. Hyviä olivat. Niitä tuli aika iso läjä ja ajattelin laittaa loput pakkaseen hätävaraksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitruunaa muuten mietein minäkin. Näin reseptit muuttuvat ja kehittyvät. joku lisää jotakin ja toinen taas toista.

      Poista
  16. minä olen saanut lähes samoin tehtyjä Mossakoita Laihialla käydessäni vuosia sitten..resepti löytyi vielä,vaikka on ollut unohduksissa :)

    VastaaPoista
  17. Mokkoosia❤️ https://viikonloppukokki.blogspot.fi/2016/05/viikonloppukokki-perinnekokkina.html?m=1

    VastaaPoista
  18. Onpa herkullisen näköisiä lettusia, nam! Lueskelin noita yllä olevia kommentteja ja noteerasin kuinka paljon eri nimiä näille lätyille löytyy, no rakkaalla lapsella on monta nimeä, mulle nämä olivat uutta, mutta pakkohan näitä on kokeilla, kun kaikki kehuvat. Mukavaa viikkoa sinulle Tiina <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekkin hauskaa miten monta ja erilaista nimeä tosiaan löytyy. Kuin myös Sari <3

      Poista
  19. Saisiko tarkempaa ohjetta omenakompottiversiosta? Näyttää superherkulta! Kun olen aika kehno kokki, en varmaan onnistu metsäkylätyylisellä suurpiirteisellä ohjeella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytin tosiaan paistamisessa apuna rengasmuottia minkä voitelin, ettei taikina jää reunoihin kiinni. Periaatteessa vaikka tyhjä peltipurkki käy muottina mistä on molemmat kannet leikattu pois. Näin prätsykästä tuli korkeampi ja näyttävämpi. Nopean omenakompotin tei parista pöydällä pyörineestä omenasta. siihen minulla ei olekkaan kirjoitettua reseptiä... vielä. Paljon löytyy ohjeita ihan googlettelemalla.

      Poista
  20. eikun tämähän on Kuisman poikien äidin ohje karapallikakkuihin :D
    sillä nimellä niitä paisteltiin Orimattilassa

    VastaaPoista
  21. Meillä pohojammaalla näitä sanottiin plätyiksi tai pletuiksi.

    VastaaPoista
  22. Loistava kirjoitus. Sama resepti löytyy myös rapakon takaa, missä paistokivi kutsutaan amerikkalaisiksi pannukakuiksi. Liekö evakot sinnekin ehtineet...

    VastaaPoista
  23. Meillä on tehty aina viiliin/kermaviiliin/rahkaan ja ovat olleet möttösiä. ☺️ Jo muori teki 80-luvulla meille lastenlapsille, tuolloin teki muistaakseni aina viiliin...

    VastaaPoista
  24. Meillä mummo paistoi aikoinaan pömpereitä. Pitääpä testata maistuvatko samoilta ��

    VastaaPoista
  25. Lapsuudesta muistan erään sukulaisen tehneen näitä nimellä lärvänät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mummo paistoi parhaat lärvänät ikinä !
      Tämä Kymenlaakson Verlassa 80 luvun paikkeilla.

      Kiitos reseptistä.. tuli paistohommia ��

      Poista
  26. Somerolla nämä on paistikoita. Mamman 'tarkka' ohje on tämä: 3 munaa, vajaa 1l maitoa+vähän piimää& kermaa, suolaa, sokeria, vähän leivinjauhetta +vajaa 1tlk soodaa( vähemmän kuin leivinjauhetta), vaniljasokeria ja vehnäjauhoja. Tee paksu taikina, paista hiljaisella lämmöllä.

    VastaaPoista
  27. Mummu teki näitä kermaan ja jos ei sitä ollut niin maitokin kävi.Yllätysvieraille tuli nopeasti herkullista kahvileipää.Perinne on jatkunut�� me on kutsuttu niitä paksukaisiksi

    VastaaPoista
  28. http://www.godt.no/#!/oppskrift/1810/sveler

    Norjassakin suosittuja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olin juuri tulossa mainitteen että meillä soinista kotosin oleva mummo paistoi näitä aina "norjanmunkkeina" :D

      Poista
  29. Piimäpossuiksi näitä meillä sanottiin:D

    VastaaPoista
  30. Meillä sanottiin Käkkänöiksi :)

    VastaaPoista
  31. Etelä-Pohjanmaalla nämä ovat Mokkooset: Litra kirnupiimää, 3munaa, 1/2dl sokeria,1tl suolaa, 2tl soodaa, 8dl vehnäjauhoja. Paistetaan kirkkaassa voissa pannulla. Blinin kokoisia.

    VastaaPoista
  32. Meillä sanottiin Möttösiä. Kyl lasena ne oli ja on huisin Hyviä.☺

    VastaaPoista
  33. Mummun tekemä lapsuuden herkku, piimälätty. Itte teheny ja kesti ennen tuli yhtä hyviä. Valurautapannussa tuloo ainoat oikian makuuset. Nam!

    VastaaPoista
  34. Meillä mummu noita aina paistoi 70-luvulla, kun lauantai-iltana katsottiin saunan jälkeen telkkarista lauantaitansseja :) Meillä niitä sanottiin mökkyröiksi :D

    VastaaPoista
  35. Olen satakunta-Varsinais-Suomi sektorilta ja niitä paistoi äiti, silloin kun muuta hyvää ei ollut.Sodan jälkeenhän ei niin vaan ollut. Munaa eikä sokeria laitettu taikinaan meillä ja paksua piti olla ja ihanasti pullisteli pannulla. Hienoa sokeria sitten sai laittaa päälle ja nam...Soodakakkuja olivat meillä nimeltään.

    VastaaPoista
  36. Äiti teki niitä ja ne olivat pnnuletut. Missään muualla en nähnyt niittä paksuja lettuja , kaikki olivat ohuita maidosta valmistettuja. 6v.sitten Amerikassa totesin, et ne olivatkin amerikkalaisia lettuja. Ostin jopa jauheseosta mukaan. Muuten, äidillä oli joku niksi, ettei niistä tule sitkeitä, munat laitettiin lopuksi taikinaan ja sooda. En tiedä onko niin vai ei. Tänään on aikomus taas paistaa niitä lettuja. Mukavaa kesää kaikille:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tai venäläisiä oladjeja. Blinit eivät oikeastaan ole pieniä ja paksuja kuten täällä Venäjän ulkopuolella, vaan ne joita täällä blineiksi kutsutaan ovat juuri oladjeja. Ne tehdään usein kefiiriin. Ennen vanhaan laitettiin kohotusaineeksi hiivaa mutta nykyään yleensä ruokasoodaa. Blinit taas ovat isompia ja ohuita ohukaisia.Kuten ranskalaiset crêpes-lettuset. Ehkä ne herkulliset amerikkalaiset lätytkin ovat alun perin itäeurooppalaista perua? Eleonora

      Poista
  37. Ihana löytää viimein äkrööni-ohje! Sillä nimellä mummuni näitä paistoi juhlapäivän kunniaksi Vaasan seudulla. Me lapset toivottiin joka päivästä juhlapäivää, ymmärrettävistä syistä! ��

    VastaaPoista
  38. Salon Kuusjoella mamma paistoi 60-70-luvulla iltapalaksi näitä toorakoita😊 Nälkä lähti ja tuli hyvä mieli. Välillä myös voipuuroa syötiin, koska nopeasti piti saada vatsan täytettä.

    VastaaPoista