Saiturimaisen nerokas - Köyhän akan lakkahillo


Ihanaa syksyistä sunnuntaita. Sikäli mikäli vesisateesta ja tuulesta nyt voi jotain ihanaa repiä.

Toisaalta jos kovin positiivisesti yrittää ajatella niin luontohan tykkää sateesta. Saadaan varmaan vielä hyvä sienisato ja puolukat pulskistuvat.
Pulskistuvatko ne vielä? Nm. tietämätön kysyy.

Hommahan on niin, että kyseinen ilma sai minut pitkin hampain jättämään saariviikonlopun väliin. Kätevä päätti uhmata keliä ja lähti puuhommiin. Niitäkin on tehtävä, jotta palju lämpiää vielä ensi vuonnakin.

Saamieni väliaikaraporttien mukaan – Ei se keli nyt sitten niin kamala ollutkaan, joten nyt vähän harmittaa.
Samoin sanoin nou-nou muutamalle tosi kivalle tapahtumalle perjantailta, kun olin ensin niin varma saareen lähdöstäni, joten sekin harmittaa.

Toisaalta täällä kotonakin on tuhat ja yksi asiaa, mitä ovat rempallaan sen takia, kun olen niin paljon iltaisin ja viikonloppuisin aina jossain muualla. Teinkin viikonlopulle mieleeni oikein listan siitä mitä kaikkea tekisin kun kerrankin olen kotona. Ja kuten aina, sitä kuvittelee itsestään aivan liikoja. Saan karsia ainakin yli puolet listastani. Aika vaan ei riitä tai sitten minusta on tullut iän myötä muuten vain puolitehoinen.

No, niin tai näin niin on tässä nyt jotain ihan konkreettista saatu aikaankin. Kärräsin esim. keittiön pystypakastimen kylpyhuoneeseen sulamaan. Kyllä! Luit oikein. 
Olen äärettömän laiska sulattamaan pakastimia ja haluan päästä mahdollisimman helpolla. 
Helpointa on oikeasti työntää koko rämiskä (tyhjennyksen jälkeen tietenkin) Saunan suihkuhuoneeseen (meillä ei ole sinne kynnyksiä) ja antaa sulaa ja kuivua ihan rauhassa. 
Ei ole väliä, vaikka lattialle tulisi vettä ja pakastimen laatikot on helppo suihkutella puhtaaksi ja kääntää väärinpäin lattialämmön kuivattavaksi. Helppoa kuin heinän teko!

Samalla sinksasin vähän muitakin pakastimia ja pakkasin kategorian jos sitten joskus. mysteeri pussukat ja eivaanoomunjuttu härkkikset ja falafellit yhteen kassiin kaverin koirille vietäväksi. 
Pää asia kun ei tarvitse roskiin heittää ja kaverin koirat ovat melkoisia jätemyllyjä.

Jos kiinnostaa niin voit lukea lisää tarinaa hieman ironisesta postauksestani pakastamisen sietämättömästä keveydestä ja hileisten jäätelöiden hyötykäytöstä klikkaamalla Tästä.

Samalla päätin laittaa sulamaan kesän mittaan pakastamiani hauki yms. fileitä nyt vihdoin viimein jo aikoja sitten suunnittelemaani kalapullaurakkaa varten. (tämä oli ykkösprioriteetilla viikonlopun hommista)

Katselin muuten äsken sitä kalamäärää, minkä elämäni tarmossa nostin eilen sulamaan – Voi hyvä tavaton!
Taisi taas lähteä mopo keulimaan määrällisesti, sillä sulaneita kalafileitä onkin tuossa nyt sitten useampi kilo. 
Siinä meneekin sitten tämä päivä mukavasti. 
Välillä kyllä kiroan itsekin tätä mun kaikki tai ei mitään mentaliteettiani. Noh, minkäs teet. Se on nyt vaan käärittävä hihat ja ryhdyttävä hommiin.

Sitä ennen kuitenkin rustaan tähän alle perjantai-iltana keittämäni aivan loistavan saiturimaisen ”lakkahillon” reseptin, joka myös köyhän akan ja köyhän ukon -lakkahillona tunnetaan.

Tähän ”lakkahilloon” on varmasti jokaisella varaa!



Köyhän akan lakkahillo


Tarvitset:
  • 1 kg porkkanoita
  • ½ kg karviaisia (mielellään vaaleita karviaisia. Lue myös muut vaihtoehdot reseptin lopusta)
  • n. 4 dl vettä
  • n. 400g hillosokeria

Tee näin:
Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi tai pilko ne ohuiksi siivuiksi.
Nypi karviaisista ”tupsut” ja kanta pois.
Laita paksupohjaiseen kattilaan porkkanat, karviaiset, vesi, ja keitä hiljalleen niin kauan, että karviaiset ovat soseutuneet ja porkkanat ovat pehmeitä. (noin puolisen tuntia)
Kuori tarvittaessa vaahto pois.
Lisää hillosokeri ja keitä hiljalleen vielä 10 min.
Purkita hillo kuumana puhtaisiin kannellisiin lasipurkkeihin.
Jätä hillopurkit huoneenlämpöön jäähtymään ja siirrä sitten viileään.

Huom:
Köyhän akan lakkahillo muistuttaa maultaan ja näöltään ihan oikeaa lakkahilloa ja on aineksiltaan halpaa ja maultaan todella herkullista. Porkkanasta tulee hilloon lakkamainen väri ja karviaisista hapokkuus ja ”lakan” siemenet.

Jos haluat jalostaa hilloa, niin voit lisätä siihen vaikkapa hieman sitruunamehua, inkivääriä, kanelia yms. Toki maku ei sitten enää ole lakkahillomainen.

Jos karviaisia ei satu olemaan, niin korvaa ne, vaikka raparperilla. Myös hapokkaat omenat tujauksella sitruunamehua käyvät oikein hyvin.

Tässäpä tämä. tosiaan oikein mukavaa syksyistä sunnuntaita ja nyt lähden sinne kalapulla talkoisiin.
Ai niin! Tässä muuten vielä pari muuta tosi saiturimaista reseptiä blogistani:



Tässä vielä nerokas karviaisten poimintavinkki Dioriina -blogista.

                                                                         //tiina


PRINT RECIPE

6 kommenttia

  1. Minä olen siitä outo tyyppi, että en tykkää lakoista. Tämä hillo siis uppoaisi niin paljon paremmin kuin se oikea lakkahillo.
    Tsemppiä niiden kalojen kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä hillo on kyllä herkullista. Tuumasta toimeen siis ja kiitokset.... usko meinasi loppua kesken kalaurakan kanssa, mutta kaikki tuli kuitenkin tehtyä.

      Poista
  2. Voi jee, mä rakastan tätä hilloa, äitee on keitellyt tätä jo lapsuudestani lähtien, vieläkin saan purkin tai toisen, jolla sitten kakkuja täytetään tai nautitaan kanaruokien kera. Vai on tää köyhän akan hilloa, en arvannut nimeä lukiessa yhtään, mutta ihan parasta hilloa kuitenkin! BTW iski himo lettuihin, niin herkullinen kuva sulla <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tosiaan. Kanaruokien kanssa sopiikiin varmasti mainiosti ja vaikka kylmän jogurttikastikkeen mausteeksi.

      Poista
  3. Nämä sinun "huijaus"reseptisi ovat mainioita. Tätä kokeillaan ja nuo saiturin pihvit ovat meillä suuressa suosiossa, myös broilerin ja kalkkunan jauhelihasta on tehty. t. Ella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin. Huijausreseptejä on itseasiassa hauska tehdä. Kehittelin muuten kalapullatalkoissani "lohettomat lohipullat" :D

      Poista

© Tinskun keittiössä ja Tyynen kaaMaira Gall