Jäätelömunkit ja pakastamisen sietämätön keveys


Kaikki joilla on iso pakastin tai jopa useampia kuten allekirjoittaneella tunnustavat varmasti yleisen ongelman. 
Pakastimeen tulee tungettua melko huolettomasti jos jonkinlaista pussia ja purnukkaa.

Päivämäärähamsteri
Itse olen päivämäärähamsteri. Punainen alennuslappu houkuttelee ostamaan vaikka tuotteelle ei itseasiassa olisi heti edes minkäänlaista käyttöä ja pakastin tursuaa jo ennestään täytenä laputettuja tuotteita.

Liikaa ideoita ja joskus ei taas ollenkaan
Blogini tiimoilta myös usein saan kaikenlaisia (jopa hulluja) inspiraatioita kaupassa. Hei tuosta voisikin tehdä jotain hyvää…ja tuosta ja tuosta. Ai että.. ihan mahtavaa!!!

Loppuviimeksi ainakin puolet ideoista kaataa krooninen aikapulani ja huomaan taas tunkevani heräteostoksia epätoivoisesti pakastimen syövereihin.

Safkaa komppanjalle
Kolmas paha tapani on valmistaa ruokaa aina kerralla koko komppanialle. Kivahan se on, ettei sitten välttämättä joka päivä tarvitse notkua hellan nurkassa ja aikaa jää johonkin muuhunkin, mutta kolmas ja neljäs päivä samaa safkaa alkaa olla jo ehkä vähän liikaa.
Mutta hei,  lopunhan voi aina pakastaa!


Millainen pakastaja sellainen pakastin


Fiksupakastaja 
on aurinkoakin tarkempi ja merkkaa säntillisesti sisällön ja päivämäärän ja vielä jos mahdollista niin vedenkestävällä tussilla. Vaikka ehkä tuntuu urpolta kirjoittaa läpinäkyvän pakasterasian päälle mustikka niin usko pois, se kannattaa, ainakin perhesovun nimissä. Ei ole aamutuimaan mitään hurjempaa näkyä kuin Nasu, joka on smoothieensa hakenut unenpöppöröisenä pakastimesta mustikkaa ja maistaa sen olevakin vihaamaansa mustaherukkaa.

Normipakastaja 
on merkinnyt sisällön esim. maalarinteipillä ja huomannut teippien irronneen ja purnukan sisältö on viikkojen päästä ihan täysi mysteeri.

Tosipakastaja
taas ei merkkaa mitään vaan luottaa pettämättömään muistiinsa ja huomaa sen pettäneen jo seuraavana päivänä.
Olitpa sitten millainen pakastaja tahansa on kuitenkin melko varmaa, että kaikki me joskus kohtaamme mysteerikätkön.

Mysteerikätkö 
yleensä syntyy arkkupakastimen pohjalle. Kätkön löydät viimeistään siinä vaiheessa kun on talvinen pirteä pakkaspäivä ja saat tarmonpuuskan sulattaa ja/tai järjestellä pakastimet. Kätköstä saattaa löytyä periaatteessa mitä vaan.

Mysteerikätkön avaaminen on aina yhtä jännittävää puuhaa. Varsinkin jos taloudessasi on lemmikkieläimiä ja sinulla on tapana pakastella myös heille jotain ylipäiväistä ”pahanpäivän” varalle.

Suosittelen siis lämpimästi tutkimaan sisällön tarkasti ennen ruuanlaittohaaveita.

Voihan jäätelö!


Kaikkihan pitää jäätelöstä ja jäätelöä löytyy melko lailla varmasti lähes jokaisen pakastajan pakastimesta.

Hamsterina tietenkin sorrut ostamaan tarjouksesta useamman paketin kerralla ja onhan tuo järkevää, koska 3 jäätelöpakettia yhdessä kestää paljon kauemmin kauppakassissa sulamatta kuin yksi jäätelö. Varsinkin jos kassalla on ruuhkaa ja pitää käydä bensikselläkin kotimatkalla.

Kotona toteat keittiön pystypakastimen olevan niin täynnä, että et saa kaikkia paketteja mahtumaan samalle hyllylle tai laatikkoon. Eihän sitä nyt ehdi alkaa järjestelemään kun pitää sitä ruokaa alkaa laittamaan. Tunget siis jätskit sinne minne mahtuu ja homma on hoidettu.

Jossain vaiheessa sitten jonkun perheenjäsenen herkkuhammasta alkaa kolottamaan ja epätoivoinen vaeltaminen kaapilta toiselle alkaa.
Jäätelöpaketti löytyy. Se avataan ja survotaan puolihuolimattomasti takaisin pakastimeen.
Seuraava herkunkaihoinen suorittaa saman rituaalin, mutta avaakin sattumoisin toisen laatikon pakastimesta ja löytää sieltä korkkaamattoman jäätelöpaketin. Voi sitä riemua. Jihuu !!!

Illalla kun kaikki askareet on tehty, käperryt sohvan nurkkaan ja muistat: Ainiin se jäätelö!
Hipsit hiljaa pakastimelle ja iloksesi luulet, että kätköäsi ei ole hoksattu, koska avaat juurikin sen kolmannen laatikon, jossa viimeinen avaamaton paketti lymyää.

Seuraavalla kerralla sama rituaali toistuu, mutta ehkä vielä sillä erotuksella, että ainakin yksi perheenjäsen unohtaa jäätelön pöydälle puhelimen/ovikellon yms. soidessa.
Unohduksen jäljet koitetaan tietenkin peitellä tunkemalla valuva jäätelöpaketti takaisin pakastimeen. Hupsista, tipahti vähän lattiallekin.

No lopputulemahan on, että sinulla on pakastimessa 2 hileistä avattua jäätelöpakettia ja yksi jonka päälle kaiken kukkuraksi on jostain kumman syystä ilmestynyt nahkamainen kerros. Hmmmm… miksiköhän?

Älä heitä pois
"Hieman" hileisiä jäätelöitä ei suinkaan kannata heittää pois, vaan ne voi käyttää lähes mihin vain makeaan leivontaan maidon tavoin.

Leivo inspiraation mukaan pullaa, munkkeja tai piirakkaa. Sulasta jäätelöstä tulee myös oiva lettu- tai pannaritaikina tai tee vaikka vohveleita. 

Inspiraation uupuessa työnnä jäätelöt takaisin pakastimeen.



Jäätelömunkit


Taikina:
  • 5 dl sulanutta jäätelöä
  • 50 g hiivaa
  • 1 tl suolaa
  • ½ - 1 ½ dl sokeria. Jäätelön makeudesta riippuen (maistele taikinaa)
  • ½ rkl kardemummaa
  • 1 kananmuna
  • n. 11 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta + 2 tl psylliumia TAI n. 13 dl vehnäjauhoja
  • n. 75 g sulatettua voita


Paistamiseen:
  • öljyä

Pinnalle:
  • sokeria


Lämmitä sulanut jäätelö kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva.
Sekoita joukkoon sokeri, suola, kardemumma ja muna.
Vaivaa taikinaan jauhoja vähitellen lisäämällä.
Lisää voi. Vaivaa taikinaan tarvittaessa vielä lisää jauhoja. Taikina saa olla mieluummin aavistuksen liian löysää kuin kovaa.
Laita taikina kohoamaan lämpöiseen vedottomaan paikkaan.
Leivo taikinasta pieniä pullia ja laita ne vielä liinan alle joksikin aikaa kohoamaan.
Tee pulliin sormella reikä keskelle ja suurenna sitä varovasti venyttämällä.
Paista noin 180 asteisessa öljyssä muutama munkki kerrallaan molemmin puolin.
Testaa öljyn kuumuus ennen paistoa esim. leipäpalalla Öljy on riittävän kuumaa kun leipäpala ruskistuu siinä noin minuutissa.
Nosta munkit paiston jälkeen hetkeksi talouspaperin päälle kuivumaan.
Pyörittele lämpimät munkit sokerissa.

Huom.
Tarkkana sitten sen kuuman öljyn kanssa! Älä roiskuta öljyyn vettä ja pidä kattilan kansi aina lähelläsi jos öljy sattuisi leimahtamaan.
Liputan edelleenkin kunnon rasvakeittimen nimeen. Ja tosiaankin munkkeja voi tehdä muulloinkin kun vappuna ja ovat takuulla parempia kuin huoltsikan munkit.

Jos haluat tietää mitä silloin tapahtui kun joku (Joku =Kätevä isäntä) oli jättänyt kaappipakastimen oven auki.
Lue veret seisauttava tarina klikkaamalla Tästä

*Tekstit tuotu blogistani Tyynen kaa








PRINT RECIPE

5 kommenttia

  1. Tosipakastaja ilmoittautuu, ai herran jestas kun kävi naurattamaan tämä! Voihan munkki, maistuis kyllä mullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus se ihan totinen arkikin naurattaa... tai noh.. ainakin jälkikäteen :D

      Poista
  2. Aivan mahtava postaus! Mä olen onnistunut saamaan kaappipakastimeenkin syntymään sekä mannerjäätiköitä että mysteerikätköjä ;) Ohje jäätelön hyötykäyttöön menee ehdottomasti kokeiluun. Mull on pian jäätelökuvaus ja jätettä syntyy taas litratolkulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin tuon mannerjäätikön muuten unohdin! Niitäkin meillä on usein ja kerran arkkupakastimen pohjalla kokonainen pohjoisnapalainen ekosysteemi kelluvine jäävuorineen. Tulipa vaihdettua jatkojohto !!!

      Poista
  3. Jätskimunkit vetävät minut melkein sanattomaksi. Ovaltamisen olemus ja soveltamisen salat nousevat potenssiin onnistumisen myötä. Rohkea rokan syö ja nuukat nuolevat näppejään. Minäkin mietin yön yli, mitä tekisin pakastinrasioissa olevalle mustaherukkasoseella, mutta aamulla oli ajatus kirkkaana mielessä. Mustaherukkasosetta 400g + turkkilaista jugurttia 400g + kondensoitua maitoa n. 2dl purkki sekaisin ja se koukutti ihan sellaisenaan ja soveltui erinomaisesti kotikutoisen tiramisun täytteeksi. Pakastajien luonnekuvaukset olivat todella surkuhupaisaa luettavaa, varsinkin, kun se liippaa niin läheltä, mutta lopuksi repesin nauruun, koska meillä on yritetty yhdistää näitä ääripäitä vaihtelevalla menestyksellä jo vuosia. Nykyisellään pakastekirjanpito ja vakumointi vedenkestävine merkintöineen yms. on minun hanskoissani ja homma on sujunut kuin valssi kesällä ja pusu pakkasella, vaikka sabotointiakin on yritetty, tosin huonolla menestyksellä.

    VastaaPoista

© Tinskun keittiössä ja Tyynen kaaMaira Gall